Tilkkujen tarina

Kävin pääsiäisloma reissullani tapaamassa isotätiäni, joka oli aiemmin antanut kasan tilkkuja minulle. Hän kertoi aloittaneensa tilkkutyöt 80-luvulla kansalaisopiston kerhoissa ja siihen sitten hurahtanut. Tällä hetkellä tilkkutyöt ovat jääneet vähemmälle, sillä ikä on alkanut jonkin verran painaa. Sukkapuikot heiluvat silti vielä kovaan tahtiin useita tunteja päivässä. Hän näytti minulle tilkkutöitään: parisangynpäiväpeitto, liinoja, tyynynpäällisiä ja muita pienempiä töitä. Töistä näkyi huolellisuus ja en osaa edes kuvitella työmäärää.. Koin itseni kovin vähäpätöiseksi tämän jälkeen, mutta niin kuin tätinikin sanoi, onhan meillä ikäeroakin 60-vuotta. Siinä kerkeää tehdä ja oppia paljon!

Tämän jälkeen menin sitten kotiin ja juttelin äitini kanssa meidän kurssista. Hän sitten tuumasi, että onhan hänelläkin paljon jämäkankaita joita saa ottaa käyttöön. Ne olivat lähinna marimekkoa, joiden värimaailma ihastuttaa itseänikin. Päätin sitten yhdistää näitä ja isotädiltäni saamiani kankaita, joista myös osa oli marimekkoa. Tämä sopii mainiosti teemaamme, joka oli omat juuremme ja kotiseutu. Nämä kankaat muistuttavat minua suuresti kodista ja siellä olevista muistoista, sillä tiedän jokaisen kangaspalan tarinan. Saan nyt peittooni kiteytettyä nämä muistot ja se kulkee mukanani minne ikinä muutankin.